torstai 20. helmikuuta 2014

HOMOT!!! Maan mutaa!!

 Siististi pukeutunut nuorimies tulee vastaan kadulla, homo. Sama jannu tulee seuraavana päivänä vastaan ja nyt hänellä on uusi tukkatyylikin, saletti homo. Seuraavana päivänä hän keskustelee terassilla kahden hyvännäköisen pimun kanssa, mutta ei kyttää jatkuvasti heidän rintojaan, ihan saletti umpihomo. Sitten se homo vielä lupaa niille pimuille kyydin kotiin, eikä mene panemaan niitä. Ei jumalauta, sen on pakko olla homo, HOMO!!! Ällöttävä homoseksuaali, ihan varmasti muuten avasi auton ovenkin niille pimuille. Ällöttävä, iljettävä, kaikkien normien ulkopuolelle kuuluva, raamatun lakia noudattamaton likainen, rasvainen, tautinen homo.

Ei tuollaiselle homolle voi antaa mahdollisuutta mennä naimisiin toisen homon kanssa. Eihän siitä mitään tulisi. Ei se yhteiskunta niin ... Jätetäänpä Ymmi tästä pois, sillä Ymmistä ei voi tietää että onko se homo vai hetero vai mikä ikinä onkaan....

Monien mielestä homot ei saa mennä naimisiin koska se ei ole raamatun mukaan sallittua. Toisten mielestä homot ei saa mennä naimisiin koska se ei vaan ole normaalia. Voi veljet, katsokaa "Farmarille morsian" tai joku muu höpö höpö-ohjelma missä aviopari kesken hääjuhlien rassaa jonkun Escorttia? Miksi kukaan ei puutu tuollaiseen puuhaan. Jotkut pelkää sitä, että jos homot menee naimisiin niin sitten ne saa luvan adoptoida lapsia ja siitähän ei sitten tule yhtään mitään koska jos homot kasvattaa lapsia niin niistä lapsistakin tulee homoja. No niin, kyllähän kai sotien veteraanitkin lapsia siittivät, mutta ei niistä lapsista asehulluja tullut? Osa näistä sotien jälkeisten siitostalkoiden hedelmistä taitaa olla jopa joidenkin monikansallisten yritysten johtajia?

Homous herättää meissä paljon tunteita ja itsekin olen todennut, että kyllä homo saa olla kunhan sitä ei tule tyrkyttämään mulle. Kun asiaa tarkemmin miettii, niin enpä muista milloin viimeksi olisi joku homo tullut sanomaan: "Päivää, saisiko olla homoutta?" tai "Terve, tässä tälläistä homogallupia teen..."

Tunsin aikoinaan yhden kaverin joka oli standardieni mukaan umpihomo. Hauska veijari, vähän tyttömäinen, vähän poikamainen, välillä iloinen, välillä surullinen, välillä pahantuulinen, välillä paskamainen, jne... Lopun kaiken täysin samanlainen kun kaikki me muutkin jätkät, mutta tätä kyseistä kaveria ei vaan kiinnostanut "lykkiä samaa latua tyttöjen kanssa" Mutta me selvittiin kaikki hengissä tämän kaverin umpihomoudesta ja vaikkakin hengailtiin muutamia vuosia samoissa bileissä niin kukaan ei saanut elinikäisiä traumoja eikä kukaan herännyt yöllä hikisenä ja hysteerisenä huutaen "HOMO!!!" Ainoa mikä saattoi välillä ketuttaa oli se että me muut jätkät ei päästy kertomaan mielipiteitämme samojen piirien mimmien uusista alusvaatteista, tai osa saattoi päästäkin mutta ne saattoi johtaa muihinkin toimenpiteisiin ja siitä ei sen enempää.

Sain myös seurata läheltä kuinka lesbopariskunta kasvatti lapsiaan. Enkä kerro tästä kovin yksityiskohtaisesti koska en halua heidän perheen yksityisyyttä tässä sen enempää levitellä. Sen kuitenkin kerron että tuon perheen lapset olivat ja ovat täysin normaaleja lapsia, iloitsevat muiden lasten kanssa kun voittavat, itkevät kun häviävät, harmittelevat kun joku asia ei mene oikein ja hölmöilevät niin kuin lapset niin usein tekevät.

Se, että olinko ensimmäisenä toivottamassa tätä pariskuntaa avosylein vastaan. No en ollut. Ensimmäisenä ajattelin että pojalla ei ainakaan ole mitään tulevaisuutta kun ei ole isähahmoa. Ei se voi oppia lätkää koska lätkän pelaamiseen tarvitaan isähahmoa ja miten se voi oppia mimmeistä mitään kun ei ole isähahmoa. No kaikki varmaan voitte arvata että minkälainen tulevaisuus tuolla jannulla on mimmien kanssa kun sillä on kaksi äitiä kertomassa kuinka mimmeja kohdellaan...kateeksi käy. Niin ja sitä lätkääkin meidän poitsun kanssa kävivät monta kertaa pelaamassa ja kyllä meidän jätkä taisi välillä (huom! välillä:) pataansa ottaa.

Tämä oli tälläinen letkeän leppoisa raiteitaan hakeva "ajatelkaa tekin vähän pitemmälle asioita ja päättäkää sitten miten maailma makaa" kirjoitelma. Älkää tuomitko heti, miettikää ensin. Jos pariskunta haluaa virallistaa suhteensa ja mennä naimisiin, niin mikäpä siinä. Jos he toisiaan rakastavat niin paljon että ovat valmiita viettämään elämänsä loppuun asti toisen kanssa, niin eikös se ole jo julmetun hyvä syy antaa heidän mennä naimisiin?

PS: Kumpi lapselle on tärkeämpää, äiti ja isä joista toinen on täysi mulkku joka vihaa lastaan yli kaiken vai kaksi samaa sukupuolta edustavaa, lastaan yli kaiken rakastavaa vanhempaa jotka haluaa olla vanhempia ja haluavat auttaa kasvattamaan lapsensa tähän arvostelevaan ja tuomitsevaan paskaläpeen?

PPS: Se nuorimies tarinan alussa, olin oikeasti minä. Mä olin joskus tosi herrasmies ja siistikin vielä. Ja muutamaan otteeseen mua epäiltiin sen takia homoksi.  Tosin taisin mä niiden mimmien tissejä tiirailla :)  Enkä ole homo, tai jos olen, niin en tule sitä sinulle tyrkyttämään :)